Vol 8 2004 - Review by Pekka Sörensen in Nordic Business News
Author: Tony Griffiths
Tiiviitä, yhtenäisiä, suurilla maailmankielillä kirjoitettuja esityksiä Pohjoismaiden nykyhistoriasta ei hevin löydy. Ja ne yksi tai kaksi, jotka on kirjoitettu, ovat jo yli 10- vuotta vanhoja. Australialaisen Adelaiden yliopiston ja Cambridgen Trinity Hallin kasvatti, professroi Tony Griffiths, on paikannut tämän ammottavan aukon.
Kun toimittajat kirjoittavat nykyhistoriaa, on tulos usein lyhyen naseva ja tylsä. Kun professorit kirjoittavat nykyhistoriaa, on tulos uesein pitkäpiimäisen analyytteinen ja tylsä. tony Griffiths on ollut erinomaisen tietoinen näistä sudenkuopista. Ensiksikin hän on ymmärtänyt, että faktojen esittely on vain yksi historian tehtävistä. Vähintään yhtä tärkeää on esitellä ne sujuvalla ja nautittavalla kielellä. Lisäksi hän on oivaltanut, että lukunautinto kasvaa, jos esityksen perusnäkökulmaa täydennetään toisell. Nyt puheena olevan teoksen kohdalla tämä tarkoittaa, että iloisesti polveilevat, kulttuurihistorialliset sivujoet koko ajan syöttävät raikasta vettä yleishistorialliseen valtavirtaan. Esipuheessa kirjoittaja korostaa myös objektiivista riippumattomuuttaan ja "jääviyttään" suhteissaan kaikkiin Pohjoismaihin. Ainoa asia, jolle kirjoittaja vaikuttaa puolueellisesti menettäneensä sydämensä, onkin Kluuvikadun fazer Helsingissä.
Griffiths ei myöskään ole langennut houkutukseen kulea kirjoittajalle helpointa, mutta lukijalle ikävintä, tietä kertoa kustakin Pohjoismaasta erikseen. Esitys on jaksoteltu kronologisesti ja käsittelee Skandinaviaa - tai Pohjolaa, mikä olisi tiukasti ottaen oikeampi ilmaisu - sen eri maiden muodostamana kokonaisuutena Napoleonin sodista 1990-luvun alkuun.
Viiden maan - kyllä, Islantikin on mukana - 200 vuoden historian puristaminen 190 tekstisivunm raameihin ei ole ollut helppo tehtävä. Mutta kirjoittaja on selvinnyt urakastaan kunnialla ja selvästikin hänellä on ollut hauskaa löytöretkellään.
Pienet epätarkkuudet on helppo antaa anteeksi. ruotsin kuningas piti helmikuussa 1940 meidän talvisotaamme käsittelevän puheen. Puheen todellisesta sisällöstä ulkomainen lukija saattaa saada Griffithsin tekstin pohjalta väärän käsityksen. Suomen Neuvostoliitolle suorittamamien sotakorvausten dollarimäärä on otettu reippaasti yläkanttiin. Tosin suomalaiset tätä virhettä tuskin kauheasti paheksuvat. Tai sitä, ett kirjoittaja itsepäisesti viljelee suomalaisten mainetta kovina ryyppääjinä. Ehkäpä tämä on otettava kunnianosoituksena, koska kirjoittaja edustaa maata ja kansakuntaa, joka myöskään ei sylje lasiin.
Kaikille, jotka haluavat nopeasti tutustua Suomeen pohjoismaisena maana, kirja on erinomainen lähtökohta. Kun on lukenut Griffithsin ja käynyt suomessa muutaman kerran voikin jo siirtyä Matti Klingen ja Max Jakobsonin teoksiin.